Tää viikko on ollukki melkosta menoo, äipällä siis. Sillä on ollu joka ilta jotai ja meikät on sitte ollu kotolaisina. No onneks mää pääsin yks ehtoo J-enolle siks aikaa ku se oli nöösin kans parsonilenkillä ja sitte yks ehtoo mumpsi oli meitin seurana kotona

Nöösi oli kai ollu taas parsonilenkillä iha nössökkä. Tykänny kaikista ja sitte leikkiny jotai uusperhettä sen ex-tyttöystävänsä Lunan ja sen toisen miähen kans tekemän penskan kans Oli kai se Nugaki tykänny tosta, nöösi ku on nii lapselline, että sopii iha hyvi samoihin keimeihi pentujen kans

No, seuraavana yänä se sitte alko ryystää ihan karmeesti ja me valvottii koko yä. Äippä meinas, et sillon semmottia nenäpunkeroita, mitä just viime pääsiäisenä meiltä häärettii. Mut onneks Taina-täti Pi-Pistä sano, et se voi olla iha lentsuaki eikä ny heti meihi lykätty sitä karmeet myrkkyä Sen sijaa äippä alko syättää meille lähes myrkkyä: VALKOSIPULIA!! Se piilottaa meitin ruakii joka päivä yhren kynnen, kuulemma vastustuskyvyn lisäämiseksi. Ihme poppakonsteja Meikä on ihan kunnos ainaki toistaseks (koputetaa puuta) eikä toi nöösikä pahasti oo enää sen yän jälkee ryystäny. Silti äippä on pitäny sitä vähä karanteenis eikä se pääse kunnon lenkeillekkä meitin kans, vaa lepäilee sisätilois

Ja on aikas rasittava...

Meikä joutuu siis aika koville, ku toi ei saa purkaa enerkiaa ulkona...

Onneks mää pääsin Tarmon kans lepuuttaan hermoja Tosin mialuumi olisin trehvannu Eetuu , mut sillä on kuulemma jotai jalkavaivoja eikä se tee ny kauheesti lenkkejä Muston outoo, ku sen äippä sanoo sitä Papaks! Meikä ei ainaska oo mikää Mummo, en ikinä

No sitte oli aika järkyttävää, ku meille tuli kylää Mun Kummitäti, A-täti  Mää olin iha onnessani, kunnes näin, mikä sillä oli mukana Semmone piäni rääpäle, joka ryämii lattialla ja on joka tavalla arveluttava. Eihä siinä muu auttanu ku sanoo sille suarat sanat ja sitte äippä kyytis mut portin taakse. Noo, ei se portti mua pirelly, ku on koti pualustettavana ouroilta ryämijöiltä. Määhä tulin siittä läpitte Noo, sitte äippä pistiki mut umpioven taakse enkä kerenny siittä sitte itteeni läpi enää sen viarailu aikana raivaa Mutta toi nöösi oli jällee kerra oma ittensä ja ryämi sen ryämijän kans lattialla ja leikki lelulla. Voe lässynlässyn.

Tänää päästii sitte taas ASIAA eli liitoreeneihi äipän kans Tällä kertaa äippä oli kiva ja anto mun näyttää parastani eli VAUHTIA. Mää menin läpee ja hyppyy ja pussii ja renkasta ja AAta aika hirveetä vauhtia! Ja sitte äipän miäliks annoin sen vetää meikän namilla pari kertaa kepeistäki, vaikka se on NII-IN BOO-RING touhua Äippäki sai pirettyä hermonsa kurissa eikä karjunu mulle rumasti ja meilloli TOSI kivaa Mää oonki ny sitte tän huushollin ainoo liitäjä tällä viikolla, ku nöösi joutuu oleen sairaslomalla. Hah.

Tää loki saavutti kuluneella viikolla erään virstanpylvää eli meitä on käyny kattoos yli 20 000 lukijaa!! Se on mahtava määrä, ISO KIITOS kaikille, jokka jaksaa näitä meitin jorinoita lukee

Tätä kaikkea löytyi tämän viikon kaksista agilitytreeneistä: tiistaina Martin ja tänään Mimmin kanssa

Tiistaina tekniikkatreeneissä harjoittelimme pakkovalssia ja persjättöä. Yksittäisinä esteinä treenasimme pituutta ja okseria sekä keinulla keinuttellua. Yksittäisesteet teimme remmissä ja ei niissä ollut ongelmia. Tosin sekä pituus että okseri olivat näin harjoittelussa minitasolla, Martti medinä joutuu sitten tosi toimissa menemään vähän pidemmälle/korkeammalle. Pakkovalssaus sujui meikäläiseltäkin ihmeen helposti, mutta persjätössä hypyltä putkelle oli aluksi vaikeuksia. En meinannut millään osata juosta niin lujaa, kuin olisi pitänyt, jotta Martti "ajautuu" takaani oikealle puolelle ja putkeen. Mutta kun opin vaan luottamaan siihen, että kyllä se koira sieltä pers--n takaa tulee, homma alkoi skulata

Muutenkin treeneissä koutsi-Markon mukaan näkyi luottoni Marttiin kasvaneen, kun vein sitä radalla irti eri aloituskohtiin enkä tarrannut niin helposti pantaan kiinni, kuin yleensä teen. Mimmin kanssa tuo "haltuunotto" oli niin kriittistä, etten VIELÄKÄÄN osaa luottaa Marttiin niin paljon, kuin se ansaitsisi Tällä kertaa Maralle saattoi myös heittää lelun palkaksi ilman, että se lähti sen kanssa lymyilemään putkeen Ostin sille seuraavaa kertaa varten testattavaksi narupallon metrin narulla, ans kattoo, miten se toimii!

Tänään Mimmin kanssa Meirän hallilla oli zen taas kadoksissa Eka kierroksella se kuumeni niin, että mm. hyppäsi melkein A:n harjalta päistikkaa alas Ei ainakaan vielä onneksi onnu, toivottavasti ei tullut mitään vaurioita... Lähdössä paikallaan pysyminen oli ihan mahdotonta ja kaiken kruunasi tauoton haukkukomentaminen. Hohhoijaa. Taas muistui mieleen, miksi Mimmin kanssa treenaaminen on jäänyt... No, toka kierros jäi alkuunsa, koska ensin Mimmi räykytti koko ajan, kun koitin saada sitä pysymään lähdössä ja sen jälkeen se lähti hortoilemaan kentän reunoja ihan evvvk meikäläisen tekemiset Eikun neito kantoon ja boksiin miettimään.

Treenien lopuksi mentiin vielä radalle, vaikka meikällä oli todella vaikeuksia "zenin" kanssa Ja olihan se neiti vähän miettinyt, mutta niin olin minäkin. Pystyin tsemppaamaan ja olemaan kuin viilipytty, vaikka Mimmi rähjäsi lähdössä koko ajan. Odotin vaan katsomatta koiraa ja kyllä se sitten vähän rauhoittuikin Ei tehty mitään "järkevää" rataa, vaan juoksutin vaan Mimmiä hyppy-putki-hyppy-putki ympäri kenttää ja välissä mentiin HALLITUSTI A pariin kertaan. Eli loppujen lopuksi: ihan hyvä mieli jäi Mimminkin kanssa treenaamisesta Kun ei vaadi siltä keskittymistä, vaan annetaan vaan palaa, niin molemmilla on kivaa

Viikonloppuna oltiin maalla ja tehtiin parikin umpihankilenkkiä. On kyllä hyvä koiran- (ja emännän...) väsytyskeino

Mun ja Mimmin treenien ajan Mara oli J-enolla "hoidossa". Oli eno sitten tutustuttanut Martin naapurinsa valkoisiin paimenkoiriin... Narttu on aikuinen ja uros pentu (tai ainakin nuori koira). Mara oli ollut ensin ihan häntä koipien välissä, mutta lopulta olivat leikkineet hyvässä sovussa (tai lähinnä kai isot valkoiset oli ajaneet pientä valkoista takaa) ja ainakin Martilla oli ollut hauskaa

Mahtava mahtava viikolloppu takana ja hianolta näyttää viikon alkuki Me oltii viikolloppuna pitkästä aikaa maalla. Siä oli aika kylmä, jotemme ei kauheesti oltu pihala. Mut vähä kummiski. Sev verta et parta huurtu (niillä, keillä partaa o)

Tolla nöösillä ei ookka partaa eikä paljo karvojaka, jote se tarttee paksun pompa.

Se keskitty (jällee kerra) typerää oksie repimisee


Mikä o meikästä aika tylsää touhua.

Mut arvakkaa sitte, mitä tapahtu?! Äippä ja mää lährettii KAKSI kotio ja nöösi jätettii mummolaa. Voi vitsit, mite hianoo Ja mikä oli viä miljoona kertaa hianompaa oli se, ettei me tultuka suaraa kotio, vaa mentii yhrelle hallille, jos mää pääsi yli vuare tauon jälkee LIITÄÄ  Ja olisittepa nähnee, mitem meikä veti! Mää olin iha liäkeis Äippä sano, et mun ilme oli NIIN ilone ja että se oikeen lämmitti sen syräntä Me päästii raralle pari kertaa, ekalla oli hyppyjä ja putkia, jotain takaakiartoja ja välistävetoo ja sitte toka raralla oli yks pimee meno läpee ja AA ja kepikki. Keppejä me ei menty, kumme ei niitä osata (tai äippä ei osaa) ilman semmottia verkkohärpäkkeitä. Mut kummiski, mää menin niin kovaa, et äippä oli iha hiästä läpimärkä. Kuulemma nöösi ei mee läheskä nii nopeeta. Eikä se oo nii kuuma tapaus ku meikä Ny äippä vaa miättii, tuleekoha meikän paikat kovin kipeiks, ku verin nii kovaa ja meikän hyppytyyli ei kai ollu joka kohras iha kovin turvalline. Mut HEI HALOO, pitäkää itte yli vuaren tauko! Ehkä siinä pikkase kerääntyy intoo Viikon päästä uurestaa, äippä lupas

Täsä yks vanha kuva meikästä tositoimis (outo kuvakulma on jotenki paisuttanu meikäläisen täs kuvas )

Tiistaina olimme joulutauon jälkeen taas agitreeneissä Procaniksella. Tällä kertaa ryhmässä oli vain Martti, Ilona-kääpiövillakoira ja Nessa-briardi, joten saimme treenata jokainen useamman pätkän. Päivän sana oli tekniikkaharjoitukset.

Toisessa harjoituksessa harjoittelimme pimeitä putkikulmia. Koira lähestyy kaarella olevaa putkea ”takaa”. Ohjaaja ei saa saattaa koiraa putkelle, vaan antaa käskyn ja lähtee itse etenemään putken takareunaa ja liike jatkuu putken jälkeen edelleen putken taakse. Koiran tulee siis putkesta tultuaan lähteä ohjaajan matkaan putken taakse. Martti hakeutui putkeen ihan yllättävän hyvin ilman saattamista! Eli kyllä tuo putki vetää poikaa aika hyvin

Vuosi on alkanut laiskoissa merkeissä. Martin agility on ollut kuukauden tauolla, mutta tällä viikolla pääsemme taas tositoimiin Procanikselle Mimmin kanssa alamme käydä sunnuntaisin russeli-/parsoniporukan treeneissä Meirän hallilla. Tänään oli eka treenikerta ja molemmat koirat olivat mukana, mutta menin sitten kuitenkin vain Martin kanssa, koska molemmille koirille ei ollut aikaa. Kyllä huomasi, että taukoa on ollut! Mara oli aikas kuumana ja piti jopa ääntä radalla, sitä se ei olekaan ennen tehnyt Mentiin vain lyhyttä hyppy-putki -rataa ja sitten pelkkää nokkimista A:n alastulolla remmissä. Jatkossa sitten Mimpsu pääsee höntsäilemään näissä reenilöissä

Loppiaisena menimme koko lauman (+ kylässä olleen ystäväni) voimin Koirakoutsin loppiaismätsäreihin Lielahteen. Olin ilmoittanut koirat etukäteen pieniin aikuisiin ja kuten edellisissä Koirakoutsin mätsäreissä, kuvittelin meidän kotiutuvan viimeistään parin tunnin päästä... Tapahtuma olikin tällä kertaa melkoinen vetonaula ja reissussa hurahti peräti 5 tuntia!! Ei-niin-koiraihminen -ystäväni taitaa seuraavan kerran miettiä kahteen kertaan, tuleeko  meille kylään mätsäriviikonloppuna

Pienissä aikuisissa oli peräti 90 koiraa eli 45 paria!! Mimmi nautti hommasta ihan yhtä paljon kuin aikanaan näyttelytouhusta Sen korvat lerputti sivuilla/takana, häntä oli alhaalla ja selkä kyyryssä. Kehässä sain vetää sitä perässäni ja muutenkin se osoitti joka tavalla, että "EVVVK". Ei onneksi rähjännyt kuitenkaan Saimme sinisen nauhan enkä sitten vienyt sitä enää sinisten kehään, koska neito ei hommasta oikein piitannut... Eipä kai se boksissa tuntikausia kökkiminenkään kivaa ollut, mutta pääsipä vähän pois kotiympyröistä  Nyt vaan sopii toivoa, ettei megatapahtumasta tarttunut mitään nenäpunkkiä tai kennelyskää, meillä kun on joskus tapana niitä meille imuroida

Mimmi mätsäritunnelmassa

Martti oli kehässä cavalierin kanssa ja sai punaisen nauhan Nuo kaksi ovat kyllä kuin yö ja päivä näyttelytouhuissa! Ei Marttikaan tuosta hommasta mitenkään NAUTI, mutta se esiintyy aina reippaasti häntä heiluen ja liikkuu hienosti Kävimme vielä tuntien odotuksen jälkeen pyörähtämässä punaisten kehässä, mutta sieltä saimme lähtöpassit ekassa erässä. Martti oli siinä vaiheessa jo aika väsynyt, eikä sen huumori oikein enää riittänyt perässä kulkeneen Mauno-parsonin läheisyydellekään, vaan piti matkalla murista

Mara odottaa vuoroaan...

Muuten meillä on oltu aika laiskoja tekemään mitään. Lenkitkin on olleet aika lyhyitä viikolla ja se näkyy vähän molempien koirien vyötäröllä Täytyy nyt ryhdistäytyä taas, meidän kaikkien... Tänään sentään oli ihana talvipäivä ja teimme molempien kanssa erikseen lenkit: Martin kanssa osa lenkistä irti poluilla touhottaen ja Mimmin kanssa sukulaiskyläillen J-enon luona

Tällaista menoa sisätiloissa meillä - hyvin usein