Ilmoitin Mimmin keväällä tähän Suomen Collieyhdistyksen Pirkanmaan alajaoston luonnetestiin, sillä halusin saada arvion koirani luonteesta tätäkin kautta ja onhan myös rodun kannalta hyvä, että yksilöitä testataan. Mielestäni Mimmi oli nyt 4-vuotiaana juuri sopivan ikäinen testattavaksi, ikä on tuonut mukanaan jonkin verran järkeä päähän ja nuoruuden suurimmat hötkyilyt ovat laantuneet.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Luonnetestipäiväksi ennustettu kaatosade piti valitettavasti paikkansa ja vettä satoi kuin aisaa, kun lähdimme Nokialle. Olin aivan varma, että meidän hienohelman testi menee kaatosateen takia ihan pipariksi; Mimmihän kun ei sateella suostu kotiovelta pihalle lähtemään muuta kuin väkisin kiskomalla/kantamalla.

 

Odotusarvo testin suhteen oli muutenkin hieman sekava, sillä vaikka Mimmi on monessa suhteessa kova koira, pidän sitä kuitenkin loppupeleissä hieman arkana ja epävarmana tyyppinä. Se on myöskin vieraita kohtaan toisinaan hieman pidättyväinen ja on myös ihmisiä, joista se ei syystä tai toisesta erityisemmin pidä. Testin kohdista eniten jännitystä aiheutti etukäteen terävyyden arviointi koiran ollessa kytkettynä seinään. Arvelin Mimmille jäävän päälle hyökkäyshalun ja ettei se palautuisi tuomarin aiheuttamasta uhkasta helposti.

 

Tässä päivän testin tulos eli aika korkeat pisteet Mimmi sai, mikä oli ainakin itselleni pienoinen yllätys. Ei positiivinen eikä negatiivinen, mutta yllätys kuitenkin =)

 

I TOIMINTAKYKY

+2 Hyvä

(kerroin 15)

30 pistettä

II TERÄVYYS

+3 Kohtuullinen ilman jäljelle  jäävää hyökkäyshalua

(kerroin 1)

3 pistettä

III PUOLUSTUSHALU

+3 Kohtuullinen, hillitty

(kerroin 1)

3 pistettä

IV TAISTELUHALU

+3 Suuri

(kerroin 10)

30 pistettä

V HERMORAKENNE

+1 Hieman rauhaton

(kerroin 35)

35 pistettä

VI TEMPERAMENTTI    

+3 Vilkas

(kerroin 15)

45 pistettä

VII KOVUUS

+3 Kohtuullisen kova

(kerroin 8)

24 pistettä

VIII LUOKSEPÄÄSTÄVYYS

+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

(kerroin 15)

45 pistettä

LAUKAUSPELOTTOMUUS

+++ Laukausvarma

 

 

LOPPUPISTEET

 

 

215 pistettä

 

Itse testi eteni meillä näin:

 

Tuomarin puhuttelun aikana Mimmi hiukan piipitti, että voiskos päästä sisälle pois sateesta. Muuten se seisoskeli hihnan mitan päässä minusta ja oli vähän sillä ilmeellä, että ”boring”.

 

Taisteluhalua tuomari testasi kepillä leikittämällä. Tämän osion luulin olevan Mimmille ihan läpihuutojuttu, mutta sitäpä ei tuomarin märkä keppi juurikaan aluksi kiinnostanut. Kotona me leikitään usein näitä taisteluleikkejä (juu, ei ehkä kauhean fiksua…) ja Mimmi kyllä helposti roikkuu jossain narulelussa, vaikka sitä nostelisi miten ilmaan. Testissä se kuitenkin oli aluksi vähän ihmeissään, mutta kun tuomari vaan sinnikkäästi jatkoi ärsyttämistä, Mimmikin innostui puremaan keppiä ja murisemaan oikein terrierimäisesti.

 

Toimintakykyä testattiin ensin kelkkakokeella, jossa siis me seisoimme Mimmin kanssa paikoillamme ja meitä kohti vedettiin ”pipopäistä ja takkipäällistä” kelkkaa. Mimmi säikähti tätä yllättävänkin paljon ja oli koko ajan hihnan mitan takanani juosten puolelta toiselle. Muistaakseni se kyllä haukkui, mutta oli selkeästi peloissaan. Kun kelkka sitten pysähtyi eteeni, Mimmi kuitenkin tuli heti innokkaasti sitä haistelemaan. Tämän jälkeen kävimme vielä yhdessä kelkan lähtöpaikalla ja kävelimme sitten ritirinnan kohti kelkkaa eikä se kiinnostanut Mimmiä enää laisinkaan.

 

Puolustushalua ja terävyyttä mitattiin siten, että me kävelimme kohti pientä mökkiä, jonka takaa hyökkäsi yllättäen huppupäinen lompakkovaras keppi kädessä uhoten. Mimmi alkoi heti haukkua ja asettui puolustamaan minua hyökkääjän ja minun väliin. Neiti haukkui oikein vihaisesti, mutta kun tuomari otti hupun pois ja heitti kepin metsään, Mimmi oli sen ylin ystävä ja lähti mielellään tuomarin matkaan. Niin mielellään, että kun minun piti huutaa sitä sitten kentän laitaan luokseni ja tuomari päästi irti hihnasta, meidän neiti jäi sinne tuomarin luokse ja lopulta löntysteli HIEMAN laiskasti tylsän emännän luo =)

 

Kovuutta ja temperamenttia arvioitiin reitillä, jossa me kävelimme Mimmi edellä ja minä perässä rakennuksen kulmalle ja sieltä avaa läväytettiin sateenvarjo meidän eteemme. Siitä piti sitten kääntyä heti takaisin ja kävellä sitten uudestaan samasta kohtaa rakennuksen taakse, jossa meidän peräämme vieritettiin luiskaa pitkin pieni tynnyri. Mimmiä ei yhtään pelottanut sateenvarjon aukaisunurkka sen paremmin kuin tynnyrikin. Kävi se sentään katsomassa sitä tynnyriä, kun houkuttelin. Muuten se oli vaan, että jaahas ja mitä vielä.

 

Toimintakykyä testattiin vielä pimeässä huoneessa, johon minä menin istumaan saunan alalauteelle (huone oli siis kylppäri+sauna) ja sitten Mimmi päästettiin irti huoneeseen. Siellä kolisteltiin jotain vesivateja ja Mimmi kävi kurkkaamassa niistä (vissiin, että olikos siellä saunakaljaa…) ja tuli siten mun luokse saunaan. Varmaan se ajatteli, että vihdoin ja viimein lämmitteleen, mutta valitettavasti sauna oli kylmä =)

 

Terävyyttä, puolustushalua ja luoksepäästävyyttä testattiin mm. vielä tehtävässä, jossa koira kiinnitetään lyhyeen hihnaan seinään ja minä kävelin pois sen näköpiiristä. Mimmi aloitti kimeän haukun mun perääni, mutta haukun ääni muuttui heti, kun hyökkääjä lähti tulemaan sitä kohti metsästä. En tiedä, miten se tässä muuten reagoi, mutta ilmeisesti puolusti itseään hyvin hyökkääjää vastaan. Ihan lopussa se lopetti haukun kun totesi varmaan, että jaa se tulee tähän kummiskin teen mä mitä vaan. Ja Mimmi oli sitten taas tuomarin ylin ystävä, kun hyökkääminen muuttui ystävälliseksi. Tämä eniten pelkäämäni osio meni siis mainiosti!

 

Lopuksi testattiin vielä laukauspelottomuutta siten, että me kävelimme Mimmin kanssa löysällä hihnalla eteenpäin ja silloin ammuttiin yksi laukaus. Sitten pysähdyimme ja ammuttiin toinen. Mimmillä ei korvakaan värähtänyt. Tiesinkin, ettei se pelkää ampumista, sillä kävimme mejäleirillä Kauhajoellakin ampuradalla katsomassa haulikkokiekkoammuntaa eikä tuo pieni parsoni ollut moinensakaan.

 

Tuomarin puhuttelusta en kauheasti muista, olisi pitänyt se videoida =( Ainakin se kehui Mimmiä hauskaksi pakkaukseksi ja sanoi, että jos se olisi isompikokoinen, niin tuon kovuuden kanssa voisi olla ongelmia. Myös tuo hermorakenne (hieman rauhaton) tuli testissä esille, vaikka Mimmi palautuikin suht hyvin noista tehtävistä. Summa summarum: mielestäni Mimmi on juuri sellainen kuin parsonin kuuluukin.

 

Mimmin Lalli-veli oli samaisessa testissä ja en tiedä haluaako omistajansa julkaista Lallin tulosta, mutta sanotaan nyt sisaruksia erottavan vain yhden pisteen eli tasainen parivaljakko nämä sisko ja sen veli ovat =)